Tiedän etten ole päivittänyt Pöytälaatikko melko pitkään aikaan, mutta tällä hetkellä Otavan kirjoituskilpailu vie kaiken huomioni, joten minulla ei ole ollut aikaa juuri lisätä uusia tekstejä sivulle. Yritän päivittää sivua enemmän tällä viikolla.

Hyviä uutisiakin minulla on. Olen vihdoin päässyt eroon lukosta ja jatkanu 13. huoneen kirjoittamista. Olen oikeastaan melko ylpeä itsestäni, sillä luopuminen vanhasta tekstin osiosta ja keksimällä jotain uutta sen tilalle on niin hankalaa minulle (kuten jo aiemmasa blogi merkinnässä taisinkin jo mainita). 13 huonetta on lähtenyt uuteen suuntaan, joka itse asiassa tuntuu paremmalta kuin ensimmäinen versio. Jos joku olisi kiinnostunut lukemaan mitä olen saanut aikaan, minun on kerrottava tässä etten aio postittaa uusia pätkiä 13. huoneesta kahdesta syystä: a) tekstiä pitää muokata vielä aika paljon, koska juonen sävy on ottanut uudenlaisen käänteen ja haluan nähdä lopputuloksen ensin itse b) koska pyrin osallistumaan kilpailuun 13. huoneella haluan pitää tekstin salassa vielä toistaiseksi.

Kiinnostuneet pitäkäähän silmällä Pöytälaatikkoa. Uutta tekstiä luvassa ainakin loppu viikosta.

Päätin osallistua kahteen kirjoituskilpailuun. Toiseen kilpailuun lähetin jo tekstini, mutta voittajat julistetaan vasta ensi vuoden alussa. Teksti löytyy osiosta Novellit nimellä Armoton elämä, armoton kuolema.

Eilen suureksi ilokseni huomasin että Otavan kirjoituskilpailu ei olekaan vielä loppunut. Satuin vain lukemaan Suomi24 kirjailijanalut palstalta kuinka yksi nimimerkki kysyi aikooko joku osallistua, ja sain sitä kautta tietää kilpailusta. Palkinto on aivan M-A-H-T-A-V-A! Luvassa on rahapalkinto (jos sattuisin pääsemään edes kolmannelle sijalle käyttäisin osan palkintorahoista varmasti lentolippuun ja hotelliin Singaporessa) ja lisäksi Otava on sanonut julkaisevansa voittaja tekstin. Aihe on täysin vapaa. Olen päättänyt lähteä mukaan kilpailuun 13 huoneella. Teksti on vielä aivan alkuvaiheessa ja minua pelottaa ehdinkö saada sen valmiiksi, mutta jos 13 ei ehdi ennen kilpailun loppumista silloin lähetän Otavalle Ole minulle hän -tekstin, joka vaatii pientä hiomista, mutta on ainakin jo valmis. Olen lähettänyt Olen minulle hän käsikirjoituksen pariin kustantamoon kesän aikana, mutta vain yhdestä on kuulunut takaisin. Minerva sanoi, ettei teksti ole heidän tyyliään. No mielummin teksti ei ole jonkin yhtiön julkaisuohjelman mukaista kuin että teksti on täysin julkaisukelvotonta.

Tosin tuskin kukaan ikinä vastaisi kenellekään että: Sun tekstis on niin p***** että ei me kyllä ikinä tämmöstä julkasta!
Mutta luotan sen verran omiin kykyihini että uskonOle minulle hänin olevan julkaisu kelpoinen. Täytyy vain löytää oikea yhtiö.

Toivon oikeastaan että loppujen kustantajien vastaukset venyisivät pitkälle ensi vuoteen, sillä Otavan kirjoituskilpailun ehtona on että kilpailija ei saa olla julkaissut mitään aikaisemmin. Tyhmäähän se on miettiä, koska kilpailu kustannus maailmassa on niin kovaa että harva käsikirjoitus julkaistaan, mutta aina on se pieni entä-jos - mahdollisuus. Ja lisäksi minua hieman hermostuttaa se että olen vuosia sitten julkaissus omakustanteella kirjan Suojelusenkeli, enkä tiedä lasketaanko omakustannetta. Mielestäni näin ei ainakaan pitäisi olla koska - no omakustanne on vain omakustanne. Mutta aion silti kysyä Otavalta ennen tekstin lähettämistä että estää omakustanne teos osallistumista. Kävin eilen penkomassa jälleen Otavan sivuja, enkä edes tiedä keneltä minun pitäisi kysyä joten taidan vain rohkeasti laittaa sähköpostia jollekin joka työskentelee Otavassa ja kysyä. Jos tämä henkilö ei osaa neuvoa minua kilpailun sääntöjen kanssa hän osaa varmaan kertoa keneltä sitten pitäisi kysyä. Jos kävisi niin mieletön flaksi että sattuisin voittamaan kilpailun, en todellakaan halua että voittajan titteli otettaisiin minulta pois yhden omakustanteen takia.

PS  Omakustanne ei kannata.

13 huonetta on jo kauan ollut työn alla. Aloitin sen kirjoittamisen viisi vuotta sitten. Aluksi kirjoitin sitä käsin vihkoon, ja kun sain tietokoneen, ryhdyin editoimaan tekstiä ja sain tekstin päätökseen. Teksti jäi muhimaan koneelleni pariksi vuodeksi ja vasta hiljattain päätin editoida sitä uudestaan, koska en ole vieläkään tyytyväinen tekstiin. Se versio 13 huoneesta, jonka olen saanut valmiiksi, tuntuu hirveän teennäiseltä ja lapselliselta. Teksti on lähinnä vain nuoren tytön näennäistä uhoa ja marmatusta. Mutta uskon että tekstissä on potentiaalia joten siksi olen nyt jo kolmannen kerran aloittanut tekstin korjaamisen ja tällä kertaa olen aloittanut melkein tyhjästä. Hankalinta työstämisessä on ollut keksiä uusia ideoita ja uusia käänteitä, sillä mielelläni on paha tapa jumittua vanhaan juoni kuvioon. Järki sanoo että joku kohta on muutettava, mutta jokin pieni osa tuolla takaraivossa haluaisi kirjoittaa kohdan samalla tavalla kuin se olikin.

Jotkut nimet vaihtuivat ja osa henkilöistä sai lähteä ja juoni on muuttunut pakostakin työstämisen aikana. Alku oli lupaava. Pääsin irti vanhoista kohdista, jotka halusin muuttaa, mutta nyt olen jälleen kerran jäänyt paikalleni. Päähenkilön pitäisi tavata kaksi erittäin tärkeää henkilöä uudella ja paljon uskottavammalla tavalla, mutta mielikuvitus vain ei tahdo toimia.

Joskus ihmiset ehdottavat että siirryn seuraavaan kohtaan ja mietin myöhemmin uudestaan niitä kohtia joita en saanut valmiiksi, mutta haluan kirjoittaa kaikki kohdat siinä järjestyksessä kun ne tulevat. Kohdasta toiseen hyppiminen tuntuu huijaamiselta, lisäksi osa kirjoittamisen iloa nimenomaan on se kun pääsen viimeinkin työstämään kohtaa jota olen suunnitellut jo kauan.

Ja jos jotkut ovat samassa tilanteessa kuin minä ja taistelevat itsensä kanssa voidakseen jatkaa tekstiä ja miettiä onko lukkoon mitä parannusta, ja ehkä toivovat saavansa jonkin vinkin tästä blogista, joudun sanomaan että en usko jäätymiseen olevan mitään varsinaista ratkaisua. Yleensä odotan, koska olen huomannut että pääsen ongelman yli jos vain annan itselleni aikaa ja annan tekstin muhia kaikessa rauhassa. Joskus taas on vain pakotettava itsensä kirjoittamaan. Monesti on tullut irvisteltyä itsekseen ja kun on yrittänyt runnoa tekstiä läpi. Ideana on ollut vain päästä kohdasta yli jotta voin jatkaa kirjoittamista ja korjata kohdan myöhemmin editointi vaiheessa. Mutta silloin kun teksti seisoo tyhjän panttina kuukausi tolkulla, täytyy vain puskea eteenpäin. Muuten ei koskaan valmista tulisikaan.