_  Kun opin viimein kirjoittamaan suolsin sivu tolkulla omia tekstejä, jotka nivoin yhteen itse tehtyjen kansien väliin. Muistan vieläkin sen hetken niin elävästi kuinka istuin keittiössä kirjoittamassa (käsin vielä siihen aikaan) kun äkkiä käteni pysähtyi ja jäin tuijottamaan joulukuusta tajuamatta edes mitä katsoin.

   Tajusin että voisin tehdä kirjoittamista ihan työksenikin, mikä ei ollut vielä tullut mieleeni koska olin vasta yhdeksän, ja ammatit tarkoittivat minulle siihen aikaan sitä että noustaan aamulla aikaisin ja istutaan pöydän takana kahdeksan tuntia ja lopuksi raahaudutaan kotiin. Ammatti merkitsi lähinnä epämiellyttäviä asioita, ja olin jo kauan ollut siinä uskossa että kukaan ei varsinaisesti pitänyt työstään.

_ Olen harjaantunut vuosien mittaa - ainakin omasta mielestäni, mutta aina on toki parannettavaa. En ole lähettänyt montaa käsikirjoitusta kustantajille, sillä minua vaivaa perfektionismi mitä tulee kirjoittamiseen ja usein hylkään tekstin ennen kuin ehdin edes lyödä siihen viimeisen pisteen. Toki joskus saatan vielä palata siihen kun olen keksinyt miten sitä tulisi parannella. Loin Pöytälaatikon tarkoituksena laittaa omalle sivulleni näitä pöytälaatikkoon jääneitä orpoja, joita en ole aikaisemmin kehdannut tuoda päivän valoon. Ja on olemassa useita aiheita joista olen aina halunnut kirjoittaa, mutta niistä ei ole saanut mitään romaania tai edes kouluainetta aikaiseksi. Saa nähdä mitä kaikkea pöytälaatikko onkaan vuosien aikana syönyt.

   Toivon että ainakin jotkut, jotka ovat eksyneet sivulleni, jättäisivät kommentteja ja parannusehdotuksia jotta osaan kehittää kirjoittamistani parempaan suuntaan.